DROSERA kihokki

Kasvualusta: Hiekka ja lannoittamaton turve 1:1.

Kasteluvesi:
Sadevesi, järvivesi, yön yli seisotettu hanavesi.

Ilmankosteus: Normaalihuoneilma jos sumutellaan usein tai terraario.

Valo: Paljon valoa!

Lämpö: 20-30 astetta.

Ravinto ja lannoitus: Ravinnoksi voi kesällä antaa jonkun hyönteisen.
Liika syöttäminen voi rasittaa kasvia, eikä lehdet välttämättä enää käperry saaliin ympärille. Tällöin kasvi on kylläinen.
LANNOITTAMINEN ehdottomasti kielletty! Saaliina kärpänen tai kaksi kuussa korvaa lannoituksen.

Talvilepo: Lajikohtainen.

Lisääminen: Jakamalla tai siemenistä.

Kasvatusvaikeus:
Helppo.

YLEISESTI
Kihokit ovat suomalaisille varmasti tunnetuimmat lihansyöjäkasvit, koska niitä kasvaa myös Suomen soilla.
Kihokit ovat myös kaikkein laajimmalle levinnyt lihansyöjäkasvisuku, niitä löytää Australia kuumuudesta Lapin hyisille seuduille asti.
Ne ovat tärkeitä lääkekasveja. Niitä käytetään mm. yskän-, astman-, ja keuhosairauksien lääkkeissä.

SAALISTUS
Kihokkien lehdet ovat täynnä pieniä limaisia karvoja. Hyönteiset laskeutuvat lehdelle meden tai kasteen perässä, mutta jäävätkin kiinni kihokin lehden pinnalla oleviin limakarvoihin. Saaliin pyristely saa aikaiseksi sen, että lehti kietoutuu saaliin ympärille. Se yrittää saada mahdollisimman monen karvan kostetuksiin saaliista. Näin se alkaa tuottamaan entsyymejä, jotka sulattavat saaliin ravinnoksi kasville.
Aikaisintaan viikon kuluessa lehti ja karvat alkavat suoristua ja lehden pinnalle jäävät sulamattomat saaliin osat, kuten hyönteisen kuoret ja raajat.

KASVATUS
Suurin osa kihokeista on helppo hoitoisia kasvattetavia.
Helpoimpia ovat Afrikassa kasvavat trooppiset ja subtrooppiset lajit jotka eivät tarvitse talvilepoa.
Suomessa eniten myytyjä kihokkilaleja ovat D. capensis ja D. aliciae.
Nämä viihtyvät erinomaisesti ikkunalaudalla, eivätkä tarvitse älyttömästi.
Talvilevolliset lajit ovat hieman haasteellisempia. On siis otettava selvää lajin olosuhteista!

KASVUALUSTA / RUUKKU

Kaikille lajeille käy lannoittamattoman turpeen ja hiekan sekoitus ( 1 : 1 ).
Hiekkaa saa mm. rautakaupasta ostamalla hiekkapuhallushiekkaa tai lasten hiekkalaatikosta. Kunhan ne keittää tai "polttaa" uunissa ensin, jotta hiekka on puhdasta ja käyttökelpoista.
Ruukuksi kelpaa muovinen ruukku jossa on pohjalla reiät. Halkaisijaltaan noin 10 cm mittainen.

KASTELU / KOSTEUS
Kasteluvetenä käytetään aina puhdasta vettä, kuten sadevesi tai tislattua vettä.
Vesijohtovesikin sopii, kunhan se on seisotettu yön yli.
Itselläni on aina 10 l sankossa täynnä vettä. Seisotan sitä siis useamman päivän ajan. Ja kunnes sitten kastelen sillä kasvejani niin lisää aina vettä siihen seisomaan. Joten jos joku on pahasti kuivunut, ei tarvitse odottaa veden seisottamista enää vaan sitä on aina saatavilla.
Aluslautasella tulee aina seistä vettä, noin ½ cm - 4 cm. Riippuen tietenkin aluslautasen koosta.
Veden pinnan kannattaa laskea useamman sentin kastelukertojen välissä. Näin kasvi saa imettyä ilmaa myös ruukun yläkautta.
Ilmankosteudeksi kihokeilla riittää normaali huoneilmankosteus, mutta lisäkosteus ei ole ikinä pahaksi!
Joten päivittäinen sumuttelu on vain pelkkää hyvää niille.
Ilmankosteus voi olla noin 50 - 90 %.

VALO / LÄMPÖ

Kaikki lajit viihtyvät valossa. Kääpiökihokit viihtyvät parhaiten jopa auringonvalossa.
Haittapuolena auringonvalossa vaan on se, että limapisarat saattavat kuivua liian herkästi, joten jos kasvia ei sumutella usein tai sillä ei ole korkeaa ilmankosteutta terraariossa tulisi se suojata pahimmalta auringon paahteelta.
Hyvä lämpötila kihokeille on noin 20 - 30 astetta. Jos lämpötila nousee 40 asteeseen niiden kasvi saattaa pysähtyä kokonaan.

RAVINTO / LANNOITUS
Kihokkeja EI SAA KOSKAAN LANNOITTAA!
Ne osaavat hyvin saalistaa pieniä hyönteisiä jos niillä on vaan mahdollista. Joten niitä ei tarvitse erikseen lannoittaa.
Huoneilmassa lentelee usein pieniä kärpäsiä joita ne saalistavat, joten niille ei tarvitse välttämättä antaa lisäravintoa.
EIKÄ NIILLE KOSKAA SAA ANTAA OIKEAA LIHAA! Liha, kana, kala ja kastemadot eivät sovellu niille ruuaksi.


KUKKIMINEN
Jos kihokki rupeaa kukkimaan. Sitä voi kokeilla pölyttää.
Suurin osa lajeista ovat itsepölytteisiä joten niitä ei enää tarvitse pölyttää. Mutta ei pölytys pahitteeksikaan aina ole.
Ota avuksi pieni sivellin tai punpulipuikko ja pyörittele siitepölyä heteeltä emille.
Yleensä siis riittää, kun kukan kesllä pyöräyttää hieman pumpulipuikkoa.
MUTTA ON OLTAVA VAROVAINEN ettei katko emiä tai heteitä.
Kun kukka alkaa kuihtua menee jokunen aika (viikko tai pari ) se alkaa tummua ja kehittää siemeniä.
Kun kaikki kukat ovat kuihtuneet voi kukkavarren katkaista ja ottaa siemenet talteen ja kasvatella uusia kihokkeja.

LISÄÄMINEN
JAKAMALLA
Tämä on helpon tapa. Suurin osa kihokeista kasvattaa vieri viereen aina uusia lehtiruusukkeita.
Kasvi nostetaan pois ruukustaan ja erilliset kasvit irroitetaan varovasti toisistaan, juuria varoen.
Kaupasta ostettuna saattaa näyttää isolta kasvilta, mutta tarkemmin katsotuttana siinä saattaa olla 3 - 5 kasvia vierekkäin.
Näin saadaan iso ja näyttävä kasvi.
Kun olet eritellyt kasvit toisistaan ne laitetaan normaalille kasvualustalle ja hoidetaan niinkuin ennenkin.

PISTOKKAAT
Kasvista leikataan lehti irti aivan tyvestä. Se istutetaan normaalille kasvualustalle oikein päin. Pidetään korkeassa ilmankosteudessa ja runsaassa valossa. Juurruttamista voidaan kokeilla myös vesilasissa, mutta yleensä toimivin tapa on suoraan multaan tökkäämällä.

SIEMENET
Siemenet kylvetään normaalille kasvualustalle. Niitä ei peitellä kokonaan vaan pinnalle todella hento kerros turvetta tai hiekkaa.
Ruukku pidetään kirkkaassa valossa ja ilmankosteudessa.
Lauhkeiden alueiden kihokkien siemenet ovat poikkeus. Niille pitää ensin tehdä kylmäkäsittele.
Siemenet kylvetään normaalilla kasvualustalle ja se sijoitetaan 0 - 10 asteeseen 1- 2 viikoksi. Lajista riippuen.
Kun pari viikkoa on kulunut ne nostetaan normaaliin lämpöön ja hoidetaan normaalisti.

LEPOKAUSI
Kihokit eivät tarvitse lepokautta. Ne viihtyvät normaalissa huonelämmössä / terraarionlämmössä kautta vuoden.
Poikkeuksena kuitenkin lauhkeanvyöhykkeen lajit.
Lämpötila pudotetaan 0 - 10 asteeseen talvella. Kasvia kastellaan vaan niukasti, mutta kasvualustan ei anneta kuivua kokonaan!
Kasvi totutellaan talvilepoon vähentämällä valon ja kastelun määrää pieniä määriä kerrallaan.

Talvilevon ohjeet erikseen.


ONGELMIA KIHOKIN KANSSA?
- KIHOKIN LEHDISSÄ EI OLE LIMAPISAROITA?
Yleensä syynä on liian kuiva ilmankosteus tai valon puute. Lisää valaistusta. Siirrä kasvi eteläikkunalla tai lisää terraarioon lisävaloja.
Jos kasvi on jo eteläikkunalla sumuttele sitä usein. Voi olla, että se kärsii tällöin kuivuudesta, eikä valon puutteesta.

- LEHTI EI KÄPERRY SAALIIN YMPÄRILLE?
Aina ei lehti käperry saaliin ympärille. Se voi olla jo kylläinen, eikä jaksa enää sulattaa saalista. Jos se on saanut vähälle aikaa paljon saalista.
Tai saalis ei ole tarpeeksi suuri sille.

- KIHOKIN LEHDET OVAT MUSTAT TAI RUSKEAT?
Usein lehtien päälle tarrautuu kasvualustaa ja ne painuvat alas ruukunmyötäisesti. Näin ne äkkiä rupeavat märkiintymään joten muuttuvat limaisiksi ja mustiksi. Kasvi voi myös luulla, että pieni turvemöykky on saalis jota se yrittää sulattaa ja näin se rasittuu liikaa.
Myös kuivuus ruskistaa lehtiä. Tarkista, että aluslautasella on vettä koko ajan ja se on hyvä puhdistaa aina epäpuhtauksista.